Rouva varasi liput meille Ryhmäteatterin Suomenlinnan kesäteatteriin jo huhtikuussa, mikä oli onnistunut varaus, koska käytännössä kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä jo alkukesästä lukuun ottamatta kauden loppupään esityksiä elokuun viimeisinä viikkoina. Tuonne katettuun ulkoilmateatteriin mahtuu 530 katsojaa ja valehtelematta voi sanoa katsomon olleen totaalisen täynnä.

**********

En edes yritä sen tarkemmin alkaa selittää näytelmän tapahtumia, koska tästä tulisi aika hullun pitkä tarina. Jos on lukenut kirjan, on huomattavasti helpompi ymmärtää tapahtumien vyöry pitkällä aikajanalla, mutta myös sellainen ihminen, joka ei ole lukenut tuota romaania, pystyy varmasti tajuamaan kokonaisuuden. Ymmärtääkseen tarinan sisällön,  täytyy olla tarkkana, kuten kaikkea Westön tuotantoa seuratessa. Noissa hänen teoksissaan on paljon ihmisiä ja Westöllä on huikea taito mahduttaa muutamaan lauseeseen paljon asioita.

Pystyn lukemaan ruotsiksi (tai pystyyhän jokainen - eri asia, mitä siitä ymmärtää. Osaan minä lukea saksaakin, joskaan en ymmärrä siitä juuri mitään) kirjoja, mutta Westön teksti on ollut ihan liian vaikeaa. Rouva tilasi minulle kerran jonkun hänen kirjoistaan, ehkä juuri tämän "Missä kuljimme kerran", mutta jostain syystä se tuli ruotsinkielisenä. Yritin lukea sitä, mutta se oli aivan liian hidasta ja sisällöstä jäi paljon ymmärtämättä. Ehkä jaksoin kymmenen sivua, kunnes luovutin. Westö osaa laatia hienoa tarinaa hyvin deskriptiivisesti eikä sorru tarpeettomiin toistoihin. Siinä on kääntäjälle kovasti työtä, sillä suomalaisuudestaan huolimatta Westö kirjoittaa ruotsiksi.

Aina, kun tarinassa on tapahtumia, jotka sijoittuvat sota-aikaan, tulee lukijalle helposti tunne, että kirjoittaja on jomman kumman puolella ja kirjoittaa siksi hyvin puolueellisesti. On selvää, että talvi- ja jatkosodasta kirjoitetuissa kertomuksissa suomalaiset ovat kirjoittaneet isänmaallisessa hengessä ja vaikka tiedämmekin sotiemme lopputuloksen, on sisältö kuitenkin hyvin sinivalkoinen. "Missä kuljimme kerran" - kertomuksen aikajanassa on merkittävänä osana maamme sisällissota. Siitä ajasta ja tapahtumista puolueettomasti kirjoittaminen ja ylipäänsä puhuminenkin on oikeasti vaikeaa. Westö on itse sanonut olevansa poliittinen kirjailija, joka haluaa teoksillaan tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia. Hän on ennen täysiaikaiseksi kirjailijaksi ryhtymistään työskennellyt mm.  ruotsinkielisen vasemmistohenkisen Ny tid-lehden toimittajana. Jätän jokaisen itse arvioitavaksi, kuinka voimakkaasta vasemmistohenkisestä kirjoittamisesta sitten onkaan kyse. En ota kantaa. Kannattaa lukea useampikin Westön kirja, ennen kuin itse muodostaa mielipiteensä.

Suomenlinnan kesäteatteri, kuten kaikki ulkotilateatterit, vaatii ohjaajalta ja koko näytelmäprojektin tekijöiltä paljon, koska sisätiloissa tapahtuvan näyttämötekniikan käyttöä ei ole  täydessä tehossa. Tuossa kuvassani näkyy keskellä näyttämöä oleva isokokoinen levy, jolla on monta eri merkitystä tapahtumien kulussa. Näytelmässä on jonkin verran taitavasti tehtyä musiikkia, mutta itse tapahtumat vyöryvät dialogien ja kerronnan myötä hienosti eteenpäin. 

Sää suosi - ei ollut kuuma eikä kylmä ja sadettakaan ei saatu. Tuo tila on kyllä katettu, mutta jos olisi satanut, olisi sateen ropina varmasti jossain määrin haitannut. Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno kokemus.