Tuttavan lapsenlapsi täytti puolivuotta ja näihin juhliin tuli pikatilauksena oranssin värinen gluteeniton, munaton ja laktoositon täytekakku. Halusin kokeilla täytteessä mustaherukoita, mutta kokonaisia herukoita en halunnut laittaa joukkoon. Niinpä keitin keitin herukoista seoksen (mukailin hieman mustikkapallosten keitosta), jonka yhdistin valmiiksi makeaan mansikkakermaan.

Kakkupohjan tein samalla ohjeella kuin kallokakun, tosin paistoaikaa lyhensin hieman (noin 5min), sillä kakku jäi 22cm:n vuoassa matalammaksi. Parhaimmillaan ohje toimii 18 ja 20 cm vuoissa, jolloin sisusta jää kosteammaksi, eikä kostuketta tarvita niin paljon. Mataluuden vuoksi täyttettä saa olla runsaasti korkeutta tuomassa. Kostukkeena käytin sokerivettä.

Mustaherukkamousse

2 pss (á 180g) (pakaste)mustaherukoita

1,5 - 2 rkl sitruunamehutiivistettä

puolikas vaniljatanko

5 dl mansikkakermaa

6 liivatetta

(tomusokeria)

Laita liivatteet likoamaan. Laita herukat, sitruunamehu, halkaistu vaniljatanko ja siemenet kattilaan. Keitä noin 15 minuuttia välillä sekoittaen. Poista vaniljatanko ja paseeraa herukat siivilän läpi kulhoon. (Herukat voisi myös soseuttaa sauvasekoittimella, jos haluaa käyttää myös kuoret.)  Laita jääkaappiin jäähtymään. Vaahdota mansikkakerma (lisää halutessasi hieman tomusokeria) ja sekoita vaahdotuksen loppupuolella joukkoon lähes kaikki herukkasose. Kuumenna osa soseesta mikrossa ja lisää liivatteet. Kaada liivatteet kermaan. Täytä kakku kakkuvuokaan. Anna hyytyä seuraavaan päivään.

Muotoilin hieman kakun reunoja alaspäin ennen vuoraamista (150 g suolatonta ja laktoositonta margariinia ja 300g mansikkatomusokeria).

Reunoille levitin on oranssista sokerimassasta tehdyn suikaleen ja päälle kaulin valkoisesta massasta maton, jonka puolihuolimattomasti nostin lakiksi kakulle. Terävällä askarteluveitsellä leikkelin nuo valumareunat. Oranssin reunasuikaleen saumakohdan peitin alemmas ulottuvalla valkoisella valumalla. Pienen ylijääneen sokerimassapallon värjäsin ruskeaksi, josta hypistelin "nonparellit". Kirsikkakoriste oli äkkiä kyhätty edellisenä iltana, mistä syystä kirsikan(hammastikku)kannat törröttävät turhan jäykästi. En vain ehtinyt kehittää parempaa ratkaisua kannaksi. Mutta kyllä tuokin kelpasi! ;)