Sopivasti äitienpäiväksi valmistui tämä kakku, joka tosin oli alunperin tarkoitettu PullaPöllön ihastukselle yllätykseksi. Pullapöllön ihastus on musiikkimiehiä ja yksi kestosuosikeista on The Beatles. Aina ihastuksen ollessa poissa kotoa PullaPöllö guuglasi, millaiselta näyttää biitlesien rumpusetti. Ja otti mallia. Ja näpersi. Kyllästyi. Ja näpersi taas. Yhteensä 56 pientä osasta, jotka ovat (pitäisivät ainakin olla) samankokoisia. neljännenkymmenennnenviidennen kohdalla alkoi hieman keskittymiskyky herpaantua. Ja kun ne piti vielä maalata. Ja liimata. Ja koota pieniksi kokonaisuuksiksi. Loppu menikin nopsaan. Onneksi.

Koska kyseessä on rumpu, kakun tuli olla korkea: 6 munan kakku 22cm:n vuokaan. Hieman huolestutti, josko se tulvisi reunoista yli, mutta hyvinhän se vuoassa pysyi. Juuri ja juuri. Vaikka olen kakkupohjia tehnyt ennenkin, tuli tästä ehdottomasti paras tekemäni kakkupohja. Siitä tuli hekullisen kuohkea ja kostea. Koska rumpu on väriltään musta-hopeinen, halusin kontrastina tehdä pehmeän, sievän sisuksen. Ensi kerran kokeilin valmista mansikkakermaa, johon lisäsin rahkaa ja hieman mansikkatomusokeria. Rahka antoi mukavasti kirpeää happamuutta makean kerman ja ylimakean Saarioisen mansikkahillon viereen. Sanoisin, että onnistunut lopputulos, vaikka hieman virheitä teinkin koristelussa.

Tässä ensin kuva alkuperäisestä rummusta (kuva: www.aloharex.com). Tätä luukkia lähdettiin siis hakemaan:

Tällainen siitä sitten tuli: